Kevät? Kevät!

Tämä aika –  onko se vuoden- vai vuorokauden- ?

Kevät on täällä. Saattaapa se jatkua vielä huomennakin...

Levoton, oikukas ja ehkä juuri siksi rakastettava. Kun kevät vierailee, olemme käytettävissä. Altistumme auringolle, väreille ja tuulelle. Kritiikittömästi.

Kun koskaan ei voi olla ihan satavarma siitä, että kevät haluaa muuttua kesäksi eikä koskaan myöskään voi olla varma siitä, että mahdollinen kesä haluaa olla perinteisen mallin mukainen, lämmin, aurinkoinen, hellästi ja kohtuudella satava.

Siksi jokaiseen kevät- ja kesäpäivään on syytä tarttua, lujaa ja molemmin käsin.

Ruukkikylän raitilla riitti kulkijoita. Puukkopäivät, motoristien tapaaminen, ensimmäiset viikonloppuvieraat. Fiskars ei koskaan petä. 

Romanttinen silta oli saanut romanttiset kukkakoristeet se oli  yhtä kaunis edes ja takas. 

Voi, kuljetaanko taas sillalle, rakas!

Suuret puut olivat vasta aloittaneet vihertymisen. Vielä riitti aurinkoa oksien lomasta, loppukesän lempeät siimekset, pehmeät varjot vain lupauksina olemassa. 

Tornikellotalon terassilla ei vielä ollut tungosta, ainakaan päivällä.

Kotimatkalla katsottiin, kuinka mumminmökin pihamaalla loistivat kevään ensimmäiset kaihonkukat. 

Niiden sinisyyttä on jo ollut ikävä.

Ihmisen käden jälki

Elämän tavoite ja päämäärä: piirtää merkkinsä maailmaan, tehdä jotain näkyvää. Olla mukana virrassa ja jättää jälki. Käden jälki. 

 

Fiskarin vanhoissa taloissa käytettiin rakennusaineena käsin tehtyä slagitiiltä, metallin kuona-aineista lyötyä lujaa kiveä. Ihmisen työ ja työn jälki: kaikki on tallella, ammattitaitoa on ollut käyttää kaikki arvokas hyödyksi. 

Muuraaja on rakentanut lujan talon, jonka julkisivussa näkyy muukin kuin tiilien latomisen taito: voima, muodon taju, halu luoda lujuuden lisäksi kauneutta.

 

Kissakosken tehdas on komea tiilirakennus. Vuonna 1907 perustettiin vanhan kanavan varrelle puuhiomo ja  paperitehdas. Kun paperitehdas vuonna 1920 paloi, keskityttiin  puuhiokkeen valmistukseen, kokonaan valmistus päättyi 1939.  Samaan aikaan perustettiin kanavaan voimalaitos ja nykyään vanhassa tehdasrakennuksessa toimii pienyrittäjiä. 

Ennen Kissakoski työllisti jopa 200 henkeä, nyt korkeintaan kymmeniä. Vuonna 2012 uusittiin voimalaitos.

Tiilinen tehdasrakennus, voimalaitos patoineen – paljonko työvuosia on tarvittu, ennen kuin komea talo on ollut valmis? Ihmisen käden jälki näkyy huolella muuratuissa seinissä.

Kivi kestää aikaa, mutta aika kohtelee kunnioittavasti vanhoja hirsiä. Niihin patinoituu elämä ja vuodenaikojen vaihtelut. Lujasti yhteen liitetyt salvokset, veistäjien taito ja suhteiden taju, rakentaja on veistänyt puumerkkinsä.

Ihmisen käden jälki pysyy, vaikka tekijä on poissa.