Muistoja, mielenliikkeitä. Elämää, kaikkia värejä. Sana on vapaa, mutta vaativa luonnonvara. Me olemme sanan kansaa. Kommentoi, haasta, kannusta ja jakaakin saa. Vaalitaan sanojen taitoa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste markkinointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste markkinointi. Näytä kaikki tekstit
tiistai 15. elokuuta 2017
Tapahtui eräänä talvena…
Eräänä talvena tapahtui niin, että minulla oli työprojekti, jonka takia matkustin junalla Tampereelle ja myöhemmin myös Mikkeliin.
Tampereen matka oli sovittu eikä sitä peruttu tai siirretty, vaikka olikin pakkanen ja lunta tuiskutti valtoimenaan.
Halusin valmistautua sovittuun tapaamiseen ja arvelin, että junien aikataulut eivät siinä myterissä ehkä ihan pidä. Ostin lipun Tikkurilasta Tampereelle, ajatellen, että voisin käyttää matka-ajan papereiden selaamiseen. Ostin lipun junaan, joka olisi perillä melkein tuntia ennen sovittua tapaamista. Ehtisin etsiä paikallisbussin ja ajella rauhassa sovittuun paikkaan kaupungin laidalla.
Pääsin hienosti Keravalta Tikkurilaan. Menin asemalaiturille ja kas, sinne tuli juna, jossa näytti olevan tilaakin. Konduktööri tuli ovelle, tarkasti lippuni ja totesi, ettei sisään ole tulemista.
- Tämä lippu on vasta seuraavaan junaan. Tämä juna on tunnin myöhässä aikataulusta, mutta koska teillä ei ole juuri tähän junaan lippua, joudutte odottamaan seuraavaa.
Ahtauduin asemahallin seisomapaikoille odottamaan. En ollut edes ainoa. Aika-ajoin junaa kuulutettiin ja kansa vaelsi asemalaiturille. Turhaan. Melkein tunnin kuluttua tuli kuulutus, jossa todettiin, että juna on nyt lähtenyt varikolta ja saapuisi oikeasti asemalle.
Olin tunnin myöhässä aikataulustani, mutta ystävällinen tamperelainen taksi vei vauhdikkaasti perille ja myöhästyin vain pari minuuttia. Tapaaminen sujui hyvin.
Paluumatkalla ajattelin taas käyttää Tikkurilan asemaa. Kysyin konduktööriltä, pitäisikö minun maksaa jotain lisää, sillä halusin matkustaa Tikkurilaan asti.
- Te olette menossa Keravalle ja silloin teidän pitää vaihtaa junaa Riihimäellä ja jatkaa paikallisjunalla sieltä.
Totesin, että paikallisjunat ovat olleet koko päivän myöhässä, niitä on peruttu ja vaikka mitä. Odotusaika voisi olla arvaamattoman pitkä. Pikajunalla pääsisin varmasti ja nopeammin lähemmäs Keravaa.
- Ette te niin voi tehdä, kauhistui konduktööri. Teidän pitää vaihtaa Riihimäellä! Kaveri lähti muita loppuja tarkistamaan.
Hetken kuluttua konduktööri tuli uudelleen ja ilmoitti, että jos en vaihda junaa Riihimäellä, niin… Vähän ennen Riihimäkeä hän tuli kolmannen kerran muistuttamaan asiasta.
Mietin, olisiko veeärrällä jossain valmiina joukko ronskeja konduktöörejä, jotka vaikka väkisin viskaisivat vastahakoiset mummelit junasta. Ei ollut.
Istuin paikallani Tikkurilaan asti. Yksikään konduktööri ei Riihimäen jälkeen tullut vaunuun ja niin vaihdoin paikallisjunaan, joka toi minut turvallisesti Keravalle. Se juna oli tosin noin tunnin verran myöhässä aikataulustaan, sääolojen takia, mutta kumminkin, kelpasin kyytiin salkkuineni kaikkineni.
Hiukan myöhemmin matkustin Mikkeliin. Tikkurilasta pikajunalla perille asti. Paluulippua ostaessani pyysin piletin, jolla voisin matkustaa Tikkurilaan asti, tarvitsematta vaihtaa Lahdessa paikallisjunaan. Kyyti olisi varmaan hyvää, mutta ylimääräistä odottelua ankealla asemalla olisi tullut paljon. Toiveeni toteutui.
Kun seuraavan kerran olin ostamassa lippuja Mikkeliin, pyysin saada ostaa sellaisen yhdistelmän, jossa ei Lahden vaihtoa ja ylimääräistä odotusta tulisi.
- Mitä, onko joku myynyt teille liput ilman, että siinä on vaihto Lahdessa! Kuka se oli? Ei niin saa tehdä! Tällä välillä kuuluu vaihtaa Lahdessa!
En tiennyt lipunmyyjän nimeä.
Minkä ihmeen takia minä kauniina loppukesän päivänä muistelen näitä muutaman vuoden takaisia talvisia junamatkoja? Kun kaikki junat seisovat eikä yksikään konduktööri ole komentelemassa matkustajia. Lipunmyynti on asemilta loppunut lähes kokonaan.
Taidan olla tyhmä, kelju ja pitkävihainen asiakas.
Ja myönnettäköön, monta kertaa matka on sujunut hyvin.
Mutta nämä edellä kuvatut ovat jääneet mieleen.
perjantai 8. huhtikuuta 2016
Sisään astumisen taide
Avaan oven luksusputiikkiin. Myyjätär katsoo minua, nyökkää
tervehdyksen ja jatkaa tauotonta pajatustaan aikaisemmin kauppaan tulleen
ystävättärensä kanssa. Se oli ja sekin, mutta sitten sen piti ja niin edelleen.
Kiertelemme aikamme, minä ja kaverini, vanha tuulitakkini. Emme koske tuotteisiin,
sillä ne näyttävät niin loukkaamattomilta puhtoisuudessaan. Poistumme ääneti,
sillä pelkään, että myyjän katse syövyttää reiän takinselkämykseen. Niin ei
vanhalle ystävälle saa käydä.
Vedä ovi auki ja astu sisään – eihän se niin mene. Ei
ainakaan silloin, kun miettii kauppaan menoa. Ensin katsellaan, kursaillaan ja
sitten, ehkä, shoppaillaan.
Entinen esimieheni ohjeisti: kun astut sisään liikkeeseen,
tee se myös mainonnan suunnittelijana, ei ainoastaan asiakkaana. Katsele
ympärillesi, tee havaintoja tilasta ja palvelusta. Näe uudet ideat, mieti, mikä
miellytti, mikä ei. Jonakin päivänä voit tätäkin tietoa tarvita. Uskon myös,
että jokainen asiakas huomaa kaupan tunnelman, vaikka ei sitä ammattinsa takia tarkemmin
analysoisikaan.
Luksusliikkeisiin olen toki uskaltautunut ennenkin.
Pariisilaisen kosmetiikkatalon ovella saan ylleni parfyymipilven ja kohteliaan
kysymyksen siitä, millaisia tuotteita etsin. Katsellakin saa ja silmä kiintyy
myyjättärien yhtenäisiin, täysmustiin asuihin ja graafiseen linjaan, jota
noudatetaan tinkimättä. Tässä liikkeessä palvelu on ystävällistä, sitä on
kaikkialla tarjolla eikä hetkeksikään tule mieleen kysyä, kuka on myyjä, kuka
asiakas. Kun tiedän, mitä haluan, saan sen, ystävällisen smalltalkin kera. Mistä
olet kotoisin – ai Suomesta – me teemme tällaista pientä tutkimusta – hyvää
päivänjatkoa!
Kahvilan isäntä tervehtii jo ovelta: Terve, eipä ole pöllömpi
päivä! Eipä ole, vastataan, pöllöjä tulee tässä lisää.
En kaipaa ylenpalttista jutustelua, mutta on mukavaa, kun
tervehditään ja kysellään toiveita. Hei, mitäs sulle? On mukavaa, kun lähtiessä
toivotellaan päivänjatkot tai muuta ystävällistä.
On kauppoja ja kahvipaikkoja, jotka ovat itsessään kuin
tervetulotoivotus. Tonttulan kahvilassa asuu satoja tonttuja ja koko paikka on
tunnelmaa. Sinne on mukava mennä ihan tavallisena asiakkaana. Mainonnan
suunnittelijana voi vain ihastella sitä pieteettiä, jolla liikeidea ja
toiminta-ajatus on toteutettu, viimeistä piirtoa myöten.
Parhailla palveluilla on tarina. Kertomus tontuista, jotka
viettävät joulujen välistä aikaa tuvassaan. Tarina on sisustuksen ja
esillepanon runko ja ydin. Uskon, että tarinan avulla on helpompi päättää
siitä, mikä kuuluu valikoimaan, mikä ei. Luulen, että tarina kannustaa
yrittäjää laventamaan liikeideaansa.
Suositussa ravintolassa muistellaan isoäidin aikaa,
kultaista 1950-lukua. Oliko se niin kultaista aikaa – ehkä, ehkä ei, mutta
vanhoista lehdistä saksitut ja seinälle kehyksiin ripustetut mainokset
palauttavat mieleen mummolan ja ajan, jolloin melkein ainoa sarjakuva oli Kieku
ja Kaiku. Nostalgiaa ja johdonmukaista tyyliä.
Kohtaaminen, vastaanottaminen, siinä yhdistyy taide ja
taito.
Hyvän haluaa kokea toisenkin kerran.
Yksinkertaista, vai onko?
maanantai 1. helmikuuta 2016
Sinä, Mökin akka…
Lahjoitamme Sinulle nyt ilon olla edelläkävijä, sillä tähän joukkoon voimme kutsua vain parhaat asiakkaat.
Sinulla on kunnia kuulua ensimmäiseen miljoonan eniten höynäytettävän hölmön joukkoon ja tulla meille superpreemium-asiakkaaksi.
Olet varmaan jo odottanutkin tätä kirjekuorta. Teimme siihen kultareunat ja
taiten sen taittelimme parhaasta paperista, Sinun
kunniaksesi. Oheisena kultareunainen jäsenkorttisi, arvontaesite sekä vihkonen,
joka kertoo Sinulle lisää toiminnastamme.
Olemme kutsuneet juuri sinut, rakas Mökin akka vain
parhaille asiakkaillemme tarkoitettuun arvontaan. Palauta oheinen arpalipuke,
ja osallistut Karibian-risteilyn arvontaan yhdessä kymmenien miljoonien muiden
onnekkaiden kanssa. Käytä mahdollisuutesi! Olet jo voinut voittaa…
Muista täyttää arvontakorttiin pankkitilisi numero, sosiaaliturvatunnuksesi
äläkä unohda allekirjoittaa lomaketta, sillä samalla se on kattava valtakirja.
… eikä tässä vielä kaikki. Tultuasi näin yhtiömme
superpreemium-asiakkaaksi, saat ensimmäisenä ottaa osaa ainutlaatuiseen
sponsoreillemme varattuun tapahtumaan. Olet parhaiden asiakkaidemme mukana
tukemassa kansainvälisten pääomasijoittajien pyyteetöntä toimintaa ja edistät
merkittävästi paratiiseissa asuvien kansalaisten hyvinvointia. Valtiovalta
jää kateellisena nuolemaan näppejään ja sehän on niille oikein. Kuinka usein Sinä itse oletkaan joutunut pettymään, kun verot kansan verta juovat? Varasi
eivät enää uppoa verottajan pohjattomaan nieluun tai typeriin
yhteiskunnallisiin aktiviteetteihin, vaan sillä luodaan luomakuntamme
jaloimmille edustajille puhdasta iloa ja nautintoa…
… ellei onni suosi Sinua tällä kertaa, olet automaattisesti,
omalla panoksellasi mukana kaikissa seuraavissa arvonnoissa. Juuri
allekirjoittamasi superpreemium-asiakkuuden varmistava valtakirja tekee
osallistumisen todella helpoksi. Annat vain meidän nylkeä Sinut ja lypsää
kuiviin. Ellei onni edelleenkään suosi Sinua, voit iloita siitä, ettei sinulla
enää olisi varaa tai voimia nauttia risteilystä tai mistään muustakaan iloa
tuottavasta harrastuksesta, kun me käytämme varasi viisaasti ja valppaasti,
aina uusia investointeja ja tyhmiä lahjoittajia kärkkyen…
… uusi palvelukonseptimme merkitsee Sinulle todellista etua,
saat hyötytietoa joka kuukausi. Kerromme Sinulle, kuinka voit edelleen alentaa
asuntosi lämpötilaa ja siirtyä raikkaan kylmään käyttöveteen. Näin eivät
energiakulusi kohoa suuremmiksi kuin palkkasi tai eläkkeesi ja samalla hoikistut
aivan silmissä, kun lämpimiksesi jumppaat viileässä talossasi.
Superpreemium-asiakkaana todella erotut joukosta. Viisitoista astetta oli varsin käypä
suositus huonelämmöksi vielä lähihistoriassa, esimerkiksi isonvihan aikana…
…uskomme, että tulet olemaan tyytyväinen valintaan, jonka
olemme puolestasi tehneet. Sinulle superpreemium-asiakkuus on helppo ja
yksinkertainen. Riittää, kun maksat laskusi ajallaan. Ellet maksa, emme vastaa
seurauksista…
…omaksumamme superpreemium-asiakkuus on toimintamallina uusi
ja edistyksellinen, mutta sitä tullaan soveltamaan suomalaisessa yhteiskunnassa
laajemminkin. Nyt Sinä, Mökin akka, saat olla ensimmäisten joukossa ottamassa
uutta toimintamallia käyttöön, sähkönsäteilevät onnittelumme uranuurtajalle ja ensimmäisen
sukupolven superpreemium-asiakkaalle!
… toimi heti ja palauta arvontakorttisi/valtakirjasi ja
varmista, että olet mukana arvonnassa!
Ystävällisin energiaterveisin
Energinen palvelijasi
PS. Olet varmaan
kuullut vanhasta viisaudesta, jonka mukaan Mökin akka lopulta aina maksaa herrojen
viulut, huilut ja klaneetit. Nyt pääset mukaan kunniakkaaseen perinteitä
kunnioittavaan joukkoon! Onnea!
PS. 2. Ellet kuule meistä tai superpreemium-asiakkuudestasi
lähikuukausina, tarkista pankkitilisi saldo, jos se silloin vielä on olemassa!
Kiitos hyvästä yhteistyöstä!
PS. 3. Muistithan täyttää ja postittaa
arvontalipukkeesi/valtakirjasi. Kiitos rahoistasi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)